Yrityksen perustaminen on monille unelma. Joillekin liikeidea syntyy hetkessä, toisilla se kypsyy vähitellen pitkän ajan kuluessa. Riippumatta siitä, missä vaiheessa yrittäjyyden polkua olet, mielessä on usein lukuisia kysymyksiä: Onko liikeidea riittävän vahva? Miten liiketoimintasuunnitelma laaditaan? Millaiset ovat kannattavuusnäkymät? Mitä tukia ja rahoitusmahdollisuuksia on tarjolla?

Kuinka usein pysähdyt pohtimaan työelämääsi, kehitystäsi ja uraasi? Oikeasti pysähtynyt miettimään mitä minä osaan, mihin minä pystyn, mitä haluan kehittää itsessäni sekä organisaatiossa, jossa työskentelen, mitä mahdollisuuksia minulla on sekä erityisesti sitä mitä haluan saavuttaa ja miten haluan jättää jälkeni tähän maailmaan.

Kun olemme nuoria, meiltä kysytään usein, mitä haluamme tulla isona. Aivan kuin olisi yksi ainoa tie valittavana ja sitten pysyttävä sillä koko loppuelämä. Minulle työelämä on osoittanut, että tie on harvoin suora. Sen sijaan sitä ovat muovanneet kiinnostuksen kohteet, mahdollisuudet, kohtaamiset ihmisten kanssa ja rohkeus seurata sitä, mikä tuntuu oikealta sydämessä.

Olen itse kokenut, että lähtöpisteellä ei ole ratkaisevaa merkitystä sille, kuinka pitkälle voi päästä, ratkaisevaa ovat motivaatio, kunnianhimo ja halu tehdä työtä kovasti oikeiden arvojen mukaisesti. Matkani ei ole ollut suora ja onneksi ei olekaan. Usein juuri mutkista oppii eniten!

Maailma on pieni, kuten sanotaan. 1960-luvulla esitetyn teorian mukaan kaksi satunnaista ihmistä maailmassa olivat yhteydessä toisiinsa keskimäärin kuuden välikäden kautta. Sosiaalisen median myötä välimatka on lyhentynyt huomattavasti. Facebookin tekemän tutkimuksen mukaan kuka tahansa on enää vain noin kolmen yhteyden päässä kenestä tahansa. Verkostoituminen on helpompaa kuin koskaan. 

Energia-ala elää voimakasta murrosta. Puhumme yhä enemmän vastuullisuudesta, sähkön saatavuudesta ja riittävyydestä sekä tulevaisuuden ratkaisuista. Aiemmin kahvipöydissä keskusteltiin säästä, nykyään yhä useammin sähkön hinnasta. Sähkö on osa arkeamme, mutta emme usein edes huomaa sen olemassaoloa – paitsi tietenkin, jos sitä ei yhtäkkiä ole. 

Meillä ihmisillä on kummallinen taipumus lokeroida. Paitsi toisemme – myös itsemme.

Vedämme rajoja sille, mitä voimme olla. Päätämme liian aikaisin, mikä meille “kuuluu” ja mikä ei. Ja usein, ihan huomaamattamme, pienennämme itseämme.

Mutta entä jos emme tekisikään niin?

Asiakasymmärryksestä puhutaan paljon, mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa käytännössä? Myynnissä parhaat tulokset syntyvät harvoin hintavetoisista kampanjoista tai mahtavista myyntipuheista. Sen sijaan ne syntyvät kyvystä kiinnostua, kuunnella ja ymmärtää. Kun asiakasymmärrys on kunnossa, myös markkinointi ja myynti osuvat paremmin maaliinsa.

Optinen ala on vienyt meidät moniin erilaisiin työympäristöihin ja opettanut valtavasti ihmisistä, asiakaspalvelusta sekä yrittäjyydestä. Yhteensä meillä on 33 vuoden kokemus optiselta alalta, ja siihen mahtuu työskentelyä useissa optikkoliikkeissä, ketjuissa sekä silmäsairaalassa.

Milloin viimeksi pysähdyit miettimään, onko se, mitä teet, aidosti merkityksellistä?

Itse pysähdyn tämän kysymyksen äärelle usein. Toimitusjohtajan roolissa työn merkityksellisyys ei synny vain tuloksista tai numeroista, vaan ennen kaikkea ihmisistä ja siitä, miten onnistumme luomaan ympäristön, jossa jokainen kokee työnsä tärkeäksi ja vaikuttavaksi.

Kun katson taaksepäin lähes 25-vuotista uraani Danfossissa, yksi taito nousee ylitse muiden: itsensä johtaminen. Se ei ole maininta ansioluettelossa, vaan moottori, joka on kuljettanut minua eteenpäin aina kesätyöntekijästä nykyiseen rooliini tehtaanjohtajana.

Pitkähkön pankkiurani aikana olen kiertänyt kymmeniä sijoitusiltoja. Pelkästään naisille suunnatuissa tilaisuuksissa minua aina yllättää se, kuinka erilainen ilmapiiri niissä on. Siinä kun perinteisissä sijoitusilloissa tunnelma on ainakin aluksi vähän jäykkää ja arvokas, käy naistenilloissa kova pulina jo ennen tilaisuuden alkua. Moni tulee paikalle ystävän kanssa ja keskustelun ilmapiiri on avoin – ja kysymyksiä riittää.

Minussa on aina ollut periksiantamatonta voimaa. Se on varmaan sitä kuuluisaa suomalaista sisua. Haasteet eivät ole koskaan pelottaneet minua – päinvastoin, ne sytyttävät ja tuovat luovuuteni esiin. Sisälläni asuu yrittäjä, joka menee eteenpäin, vaikka tie olisi kuinka kivinen. Työssäni palvelun kokonaisvaltainen kehittäminen on kuin bensaa liekkeihin.

Monet muistavat Muumeista tutun tarinan Näkymättömästä Ninnistä. Siinä kaltoinkohdeltu tyttö muuttuu näkymättömäksi, vain poninhännän punainen rusetti ja päällä oleva mekko ovat huomattavissa. Muumitalossa perheen lempeys, huolenpito ja lopulta Ninnin rohkaistuminen tunteiden ilmaisuun tekevät hänestä jälleen näkyvän.

Naisyrittäjien määrä on viime vuosina pysynyt melko tasaisena: noin joka kolmas yrittäjä Suomessa on nainen. Yrittäjyys ei siis ole naisille vieras tai pelottava ajatus – kyllä naiset yrittävät. Mutta jokin estää heitä ottamasta ensimmäistä askelta ja aloitus lykkääntyy. 

Näkyväksi tuleminen voi olla pelottavaa. Tiedän sen omasta kokemuksestani. Mutta tiedän myös, kuinka voimakkaalta tuntuu, kun teet jotain mikä pelottaa – juuri siitä pelosta huolimatta. Matka tähän pisteeseen, jossa seison nyt muiden edessä innostajana ja puhujana, on ollut pitkä ja monivaiheinen.

Kun katson omaa polkuani taaksepäin, yksi asia nousee ylitse muiden: mikään ei ole tapahtunut täysin valmiiksi suunnitellusti. Sen sijaan matka on rakentunut valinnoista, hetkistä ja ihmisistä, jotka ovat ohjanneet suuntaa. Välillä selkeästi, välillä huomaamatta.

Oulun kauppakamarin kahvihuoneessa ja lounaspöydässä käy usein vilkas keskustelu. Ideoita lentelee, nauretaan, suunnitellaan. Pöydän ympärillä on enimmäkseen naisia, koska meillä on naisvaltainen työyhteisö. Viestintä, asiakaspalvelu, tapahtumatuotanto, koulutus ja hallinnolliset tehtävät ovat aloja, joille naiset ovat ohjautuneet ja hakeutuneet.

Rohkeus ei ole minulle äänekästä esiintymistä tai pelottomuutta, vaikka joskus kyllä sitäkin, kun syntymälahjana on saanut ison äänen. Useimmiten rohkeus on hiljaista päätöksentekoa, arvojen mukaista toimintaa ja uskallusta olla keskeneräinen. Rohkeus näkyy siinä, että uskaltaa astua epämukavuusalueelle, ottaa vastuuta ja jatkaa eteenpäin myös silloin, kun vastaukset eivät ole vielä valmiita.

Tehdään aikamatka 1980-luvun pieneen merenrantakaupunkiin. Se on kaupunki, jossa synnyin ja kasvoin yksityisyrittäjänä työskentelevän yksinhuoltajaäitini kanssa.