Urapolku on usein sattumien ohjaama
Kuinka moni on omalla urallaan edennyt täysin suunnitelmien mukaisesti? Luulenpa ettei kovinkaan moni. En myöskään minä.
Lääkäristä toimitusjohtajaksi
Lääkärin ammattiin liittyy vahva ajatus kutsumuksesta. Koulutus on pitkä, vaativa ja vastuullinen, ja työssä kohdataan ihmiset usein heidän elämänsä merkityksellisimmissä hetkissä. Harva kuitenkaan valmistuu lääkäriksi tietäen tarkasti, millaiseksi oma ura vuosien kuluessa rakentuu. Minulle ura on ollut ennen kaikkea matka. Matka lääkärikoulutuksesta ensin yleislääkärin tehtäviin, sitten tutkimuksen pariin ja väitöskirjaan, erikoistumisopintoihin, johtamiseen, toimitusjohtajan tehtävään ja lopulta yrittäjyyteen. Samalla se on ollut matka naisena, puolisona ja äitinä – ihmisenä, jonka elämä ei ole koskaan koostunut vain yhdestä roolista.
Lääkärikoulutus opetti enemmän kuin lääketiedettä
Lääkärikoulutus antaa vahvan tietopohjan, mutta ehkä vielä tärkeämpää on se, mitä koulutus opettaa ajattelusta. Lääkärikoulutus on opettanut minut tekemään päätöksiä epävarmuuden keskellä, opettanut minut kantamaan vastuuta, kysymään apua ja priorisoimaan. Se on opettanut ennen kaikkea kuuntelemaan ihmistä ja samalla katsomaan kokonaisuutta.
Myöhemmin olen huomannut, että nämä samat taidot ovat olleet erittäin arvokkaita myös yrittäjänä ja johtajana. Yrityksen johtamisessa ei koskaan ole käytettävissä kaikkea mahdollista tietoa. Päätöksiä on silti tehtävä. Kaikkea ei voi kontrolloida, mutta olennaista on oppia tunnistamaan, mikä on juuri nyt tärkeää. Lääkärinä olen oppinut myös, että yksi ihminen ei voi tehdä kaikkea yksin. Hyvä hoito syntyy yhteistyöstä. Sama pätee hyvään johtamiseen. Samalla yrittäjyys on opettanut nöyryyttä. Kaikki ideat eivät toimi. Kaikki päätökset eivät onnistu. Joskus suunnitelmaa on muutettava nopeasti. Ehkä juuri epäonnistumisten sietäminen on yksi yrittäjyyden tärkeimmistä taidoista.
Urakehitys ei ole suora viiva
Nuorena ajattelin ehkä tiedostamattani, että ura etenee vaiheittain: ensin koulutus, sitten työ, sitten seuraava tehtävä ja vähitellen yhä enemmän vastuuta. Todellisuudessa ura muistuttaa enemmän verkostoa kuin suoraa viivaa. Välillä otetaan askel eteenpäin. Välillä sivulle. Joskus pysähdytään. Joskus tehdään ratkaisu, joka ei ulkopuolisen silmin näyttäydy urakehityksenä lainkaan. Myös perhe on vaikuttanut omaan uraani. Lapset ovat muuttaneet ajankäyttöä, prioriteetteja ja käsitystä siitä, mikä elämässä on tärkeää. Samalla äitiys on opettanut aivan uudenlaista tehokkuutta. Kun aikaa on vähemmän, sitä oppii käyttämään tarkemmin. Ja ehkä vielä tärkeämpää: oppii hyväksymään sen, ettei kaikkea tarvitse tehdä itse.
Perhe ei ole uran vastakohta, ei myöskään naiselle
Ehkä suurin muutos omassa ajattelussani on liittynyt siihen, miten suhtaudun työn ja perheen yhdistämiseen. Nuorempana saatoin ajatella, että tasapaino tarkoittaa sitä, että kaikki elämän osa-alueet ovat jatkuvasti täydellisessä tasapainossa. Nyt ajattelen toisin. Tasapaino ei ole sitä, että jokaisena päivänä kaikki saavat yhtä paljon aikaa. Se on sitä, että kokonaisuus toimii riittävän hyvin pitkällä aikavälillä. On viikkoja, jolloin työ vaatii enemmän. On ajanjaksoja, jolloin perhe tarvitsee enemmän. On hetkiä, jolloin oma hyvinvointi on asetettava etusijalle.
Toimitusjohtajana vastuu kasvaa – mutta niin myös mahdollisuus vaikuttaa
Toimitusjohtajan tehtävässä vastuu konkretisoituu aivan uudella tavalla. Päätökset eivät koske enää vain omaa työtäni. Ne vaikuttavat ihmisiin, asiakkaisiin, organisaation suuntaan ja tulevaisuuteen. Se on samalla yksi tehtävän hienoimmista puolista. Johtajana saa rakentaa jotakin, joka on itseä suurempaa. Saa mahdollistaa muiden onnistumista. Saa tehdä päätöksiä, jotka muuttavat organisaation suuntaa.
Kaikkea ei tarvitse valita
Jos jotain haluaisin sanoa nuoremmalle itselleni – tai kenelle tahansa uransa rakentamista pohtivalle naiselle – se olisi tämä:
Sinun ei tarvitse valita vain yhtä identiteettiä.
Voit olla lääkäri ja yrittäjä.
Voit olla tutkija ja johtaja.
Voit olla kunnianhimoinen ja äiti.
Voit haluta rakentaa uraa ja haluta viettää aikaa perheesi kanssa.
Kaikki eivät aina mahdu samaan päivään. Mutta niiden ei tarvitsekaan. Ura rakentuu vuosikymmenien aikana, ei yhden viikon tai edes yhden vuoden aikana. Matkan varrella suunnitelmat muuttuvat. Ihmiset muuttuvat. Myös omat tavoitteet muuttuvat. Siksi pidän nykyään tärkeämpänä sitä, että tietää suunnilleen, mihin suuntaan haluaa kulkea, kuin sitä, että tietää tarkalleen jokaisen seuraavan askeleen. Menestys ei ole sitä, että pystyy tekemään kaiken. Menestys on sitä, että pystyy rakentamaan itselleen merkityksellisen elämän – ja samalla luomaan ympärilleen mahdollisuuksia myös muille.
Riikka Mattila,
Työterveyshuollon erikoislääkäri, LT, Toimitusjohtaja, Yrittäjä