Oman paikan löytäminen miesvaltaisella alalla
Tuotesuunnittelija Anna Mård-Ek on työskennellyt ajoneuvoteollisuudessa 16 vuotta. Nykyään hän työskentelee Ekerin tutkimus- ja kehitysosastolla Kolpissa, missä hän suunnittelee 3D-mallinnuksella apurunkoja kuorma-autoihin, joissa on avattavat sivut. Hänelle työskentely teknisellä alalla on aina tuntunut luontevalta, vaikka työ juuri ajoneuvoteollisuudessa ei alun perin ollut suunnitelmissa.
– Sähkötekniikkaa opiskellessani en oikeastaan ajatellut, että päätyisin työskentelemään kuorma-autojen parissa, Anna myöntää.
Hän on sen sijaan ollut aina kiinnostunut tekniikasta. Jo peruskoulun jälkeen Anna päätti opiskella sähköalaa. Pitääkseen mahdollisimman monta vaihtoehtoa avoinna hän suoritti ammatillisen tutkinnon rinnalla ylioppilastutkinnon.
Anna valmistui Novian sähkötekniikan insinööriksi vuonna 2010. Vaasassa vietetty neljän vuoden opiskeluaika oli hyvin käytettyä aikaa, eikä hän ehkä olisi lähtenyt opiskelemaan, ellei hänen miehensäkin olisi halunnut jatkaa opintojaan.
Tuotannosta suunnitteluun
Kun Anna valmistui, avoimia työpaikkoja ei ollut kovin paljon tarjolla. Niinpä hän aloitti työskentelyn tuotannossa uusikaarlepyyläisessä yrityksessä.
– Siihen aikaan oli esimerkiksi vain yksi pukuhuone, jota meidän kaikkien piti käyttää, Anna muistelee.
Annan mukaan nykyiset työpaikat on paremmin suunniteltu niin, että sekä naiset että miehet voivat työskennellä aloilla, jotka aiemmin houkuttelivat pääasiassa miehiä. Työympäristöt ja työprosessit ovat kehittyneet.
– Yritykset panostavat enemmän viihtyisään työympäristöön ja sujuvampiin työprosesseihin. Joissakin työvaiheissa pieni koko ja ketteryys voivat lisäksi olla eduksi, hän sanoo.
Uudessakaarlepyyssä vietetty aika tarjosi Annalle mahdollisuuden kehittyä. Tuotantotyön jälkeen hän siirtyi toimistotehtäviin, joissa hän suunnitteli sähköjärjestelmiä..
Mahdollisuus, johon hän ei ensin aikonut tarttua
Annan viimeisimmän vanhempainvapaan aikana Ekeri haki suunnittelijoita, joilla oli 2D- ja 3D-osaamista. Koska Anna ei itse ollut työskennellyt 3D-suunnittelun parissa, hän ajatteli ensin, ettei tehtävä ollut häntä varten. Lisäksi hän viihtyi hyvin silloisessa työpaikassaan.
Sitten eräs henkilö otti häneen yhteyttä ja kannusti hakemaan. Annan katsottiin sopivan sekä työtehtäviin että tiimiin, vaikka hänellä ei ollut aiempaa kokemusta 3D- työskentelystä. Pitkän harkinnan jälkeen hän lähetti hakemuksen – ja sai paikan.
– Uutta työtä hakiessa tai aloittaessa ei tarvitse osata kaikkea. Tärkeintä on halu oppia.
Annan kokemus osoittaa myös, kuinka tärkeää yritysten on hyödyntää henkilöstössä jo olevaa osaamista. Oikean koulutuksen, kokemuksen ja kiinnostuksen avulla voi avautua mahdollisuuksia kehittyä ja siirtyä uusiin tehtäviin.
Luonteva osa tiimiä
Anna on aina opiskellut ja työskennellyt miesten kanssa. Hän ei pidä esteenä sitä, että on osastonsa ainoa nainen. Tärkeintä ovat osaaminen, halu kehittyä ja kyky tarttua mahdollisuuksiin.
– Tutkimus- ja kehitysosastolla meillä on erilaisia taustoja ja näkökulmia, ja täydennämme toisiamme hyvin. Naisten pitää uskoa enemmän itseensä. Olemme aivan yhtä taitavia ja osaavia, mutta meidän on uskallettava ottaa hieman enemmän tilaa.
Anna ei suinkaan ole Ekerin ainoa nainen. Ekerin 269 työntekijästä 51 on naisia. Heistä 21 työskentelee toimihenkilötehtävissä ja 30 tuotannossa. Naisia työskentelee nykyään monenlaisissa tehtävissä suunnittelusta, hankinnasta, taloushallinnosta ja HR:stä työnjohtoon, varastoon ja tuotantoon.
Verkostoja syntyy myös vapaa-ajalla
Jotta useampi nainen hakeutuisi tekniikan ja teollisuuden aloille, Annan mielestä yritysten pitäisi tulla näkyviksi jo varhaisemmassa vaiheessa ja esitellä tytöille ja nuorille naisille, millaisia mahdollisuuksia ala tarjoaa. Hän korostaa myös verkostojen merkitystä ja sitä, etteivät ne aina synny muodollisissa yhteyksissä.
– Ei pidä unohtaa kaikkia niitä ihmisiä, joita tapaa lasten harrastuksissa, hiihtoladulla tai jalkapallokentän laidalla. Siellä ei puhuta vain siitä, mitä suksivoidetta kukin käyttää, vaan myös kokemuksista ja ammateista.
Tällaiset kohtaamiset voivat myöhemmin osoittautua uran kannalta tärkeiksi, vaikka sitä ei sillä hetkellä tietäisikään.
Anna Mård-Ek
Ekeri