Tiina tässä hei!

Olen kasvanut ympäristössä, jossa tekeminen on osa arkea – ei suoritus vaan tapa olla. Yrittäjäperheessä opittiin tekemällä, ja niinpä löysin itseni jo nuorena käymästä ulkomaankauppaa, tekemästä tulliselvityksiä ja ostamasta kuorma-auton Saksasta 18-vuotiaana. Vasta paljon myöhemmin olen ymmärtänyt, miten paljon nuo hetket opettivat rohkeutta ja sellaista käytännön pelisilmää, jota yksikään oppikirja ei olisi voinut antaa.

Opintojen jälkeen työ vei teollisuuden pariin, ja olen saanut tehdä töitä sekä prosessien että ihmisten kanssa – rakentaa uutta, uudistaa vanhaa ja välillä kääntää koko pelikenttää. Olen saanut johtaa massiivisia muutoksia, kasvaa uusissa rooleissa ja olla mukana kehittämässä tehdasta, joka toimii täysin uusiutuvalla energialla. Sain Women MAKE Award-palkinnon tietääkseni ensimmäisenä suomalaisena, ja se tuntui hienolta – ei siksi, että jahtaan palkintoja, vaan siksi että se vahvistaa oman suuntani olevan oikea.

Silti kaikista tärkeintä minulle ei ole ollut matkallani mikään yksittäinen projekti, vaan se, millaisen fiiliksen jätän ihmisille ympärilläni. Tiimini ja kollegani ovat kuvanneet minua johtajaksi, joka on läsnä ja tukena, mutta joka myös haastaa ja on vaativa. He ovat sanoneet, että yhdistän inhimillisyyden ja jämäkkyyden tavalla, joka luo turvallisuuden tunnetta – ja rohkeutta yrittää. Se onkin ollut minulle ehkä suurin oppi: kun ihmiset voivat olla omia itsejään, he uskaltavat näyttää taitonsa tavalla, joka näkyy sekä kulttuurissa että tuloksissa.

 Viime vuosina olen pysähtynyt ajoittain miettimään, mikä minulle oikeasti merkitsee eniten – työssä ja elämässä. Haluan elää ja tehdä asioita niin, että ihmiset ympärilläni saavat mahdollisuuksia kasvaa ja onnistua. Että heillä on tilaa ottaa vastuuta, kokeilla uusia juttuja ja oppia omalla tavalla. Sama koskee perhettä. Vanhempana mietin koko ajan, miten voin antaa lapsilleni sopivasti tilaa ja vastuuta, ilman että teen liikaa heidän puolestaan. Miten siirrän eteenpäin sen saman luottamuksen, jonka itse sain nuorena.

Siksi haluan VoimaNaiset tapahtuman puheenvuorossa pysähtyä sen äärelle, miten itse yritän kulkea: niin, että voin olla muille inspiraatio ja sparraaja, ja samalla pitää oman suuntani selkeänä, vaikka elämä välillä menee kovaa. Tämä ei ole mitään suurta filosofiaa – vain tavallisen perheenäidin ajatuksia siitä, miten pyrin elämään parhaalla mahdollisella tavalla.

Nähdään Jyväskylässä.

Tiina Herlevi,

Tuotantojohtaja

Valtra