Rohkeutta valita oma suunta – matkani huippu-urheilijasta kehittämään lajin tulevaisuutta

Kun katson omaa polkuani taaksepäin, yksi asia nousee ylitse muiden: mikään ei ole tapahtunut täysin valmiiksi suunnitellusti. Sen sijaan matka on rakentunut valinnoista, hetkistä ja ihmisistä, jotka ovat ohjanneet suuntaa. Välillä selkeästi, välillä huomaamatta.

Jalkapallo tuli elämääni 6-vuotiaana ja siitä lähtien se on ollut vahva osa identiteettiäni. Vuosien varrella kentät, pukukopit ja joukkueet ovat opettaneet enemmän kuin yksikään oppikirja. Ne ovat kasvattaneet minua ihmisenä, mutta myös johtajana. Pelaajaurani ja vuodet maajoukkueessa opettivat ennen kaikkea resilienssiä eli kykyä kohdata pettymyksiä, käsitellä epävarmuutta ja jatkaa eteenpäin tilanteissa, joissa kaikki ei mene suunnitelmien mukaan.

Rohkeus näkyy usein valinnoissa epävarmuuden keskellä

Urapolullani rohkeutta ei ole vaadittu vain isoissa, näkyvissä hetkissä, vaan erityisesti niissä hiljaisemmissa vaiheissa, kun on pitänyt tehdä päätöksiä ilman varmuutta lopputuloksesta.

 Yksi merkittävimmistä vaiheista oli siirtymä pelaajauran jälkeen. Kun yksi identiteetti jää taakse, tilalle ei aina tule heti uutta. Se vaatii pysähtymistä, itsereflektiota ja ennen kaikkea rohkeutta lähteä rakentamaan jotain uutta ilman selkeää karttaa. Tuossa vaiheessa korostui myös ympärillä olevien ihmisten merkitys. Tuki, sparraus ja joskus myös suora haastaminen auttoivat näkemään vaihtoehtoja ja uskomaan siihen, että suunta löytyy.

Elämään on mahtunut myös hetkiä, jotka ovat haastaneet aivan eri tavalla kuin urheilu tai työelämä. Lapsen vakava sairastuminen pysäytti ja muutti perspektiiviä konkreettisesti. Se muistutti siitä, mikä on oikeasti tärkeää, mutta myös vahvisti kykyä kohdata epävarmuutta ja jatkaa eteenpäin vaikeissakin tilanteissa. Samalla se opetti arvostamaan pieniäkin edistysaskeleita, niin elämässä kuin työssä.

 Myös siirtyminen kehitysrooliin huippu-urheilun parissa on vaatinut rohkeutta. Se tarkoittaa jatkuvaa oppimista, kykyä katsoa asioita eri näkökulmista ja valmiutta tehdä päätöksiä, joilla on vaikutusta laajempaan kokonaisuuteen. Usein työ ei ole nopeita voittoja, vaan pitkäjänteistä rakentamista sekä rakenteiden muuttamista. Se on myös ihmisten sitouttamista yhteiseen suuntaan, ajattelun haastamista ja uusien toimintatapojen rakentamista.

 Ihmiset tekevät matkan

Vaikka oma tekeminen ja vastuu ovat olleet keskeisessä roolissa, en olisi tässä ilman muita ihmisiä. Mentorien merkitys on ollut urallani ratkaiseva. He ovat tuoneet perspektiiviä, auttaneet jäsentämään ajatuksia ja ennen kaikkea uskoneet minuun myös silloin, kun oma suunta ei ole ollut täysin kirkas.

 Yksi tärkeimmistä oivalluksista on ollut ymmärtää, että kaikkea ei tarvitse eikä kannata tehdä yksin. Vaikka olen luonteeltani tekijä, joka vie asioita eteenpäin määrätietoisesti, parhaat ideat ja kestävin kehitys syntyvät yhdessä.

Verkostoituminen ei ole minulle koskaan ollut itseisarvo tai “suoritus”, vaan luonnollinen osa tekemistä. Se on rakentunut yhteistyön, yhteisten tavoitteiden ja jaettujen kokemusten kautta. Verkostot ovat avanneet ovia, mutta vielä tärkeämpää on ollut se, että ne ovat tuoneet uusia näkökulmia ja mahdollistaneet oppimisen muilta.

Merkityksellisyys syntyy suunnasta

Tänä päivänä saan tehdä työtä, joka tuntuu merkitykselliseltä. Briotech Kansallisen Liigan kehitystyössä keskiössä on yksi tavoite: varmistaa, että suomalaisella naisten pelaamalla jalkapallolla on parhaat mahdolliset edellytykset kasvaa ja kehittyä.

 Se tarkoittaa käytännössä monia asioita kuten seurojen osaamisen ja toiminnan kehittämistä, kilpailullisen tason vahvistamista ja koko ekosysteemin eteenpäin viemistä. Työ ei ole yksittäisiä projekteja, vaan jatkuvaa kehitystä, jossa pienilläkin askelilla on merkitystä pitkällä aikavälillä.

Minua motivoi ajatus siitä, että voimme yhdessä rakentaa jotain, joka kantaa tulevaisuuteen. Että seuraavilla sukupolvilla on paremmat mahdollisuudet kuin meillä oli.

Työ ja muu elämä kulkevat rinnakkain

Ura ei ole irrallinen osa elämää, vaan yksi sen osa. Perhe tuo arkeen tasapainoa ja perspektiiviä. Se muistuttaa siitä, että vaikka työ on tärkeää ja merkityksellistä, kaikkea ei mitata saavutuksilla.

Työn ja muun elämän yhteensovittaminen ei ole aina täydellistä. Välillä painopiste on enemmän yhdessä, välillä toisessa. Tärkeintä on hyväksyä se ja löytää oma tapa rakentaa arki, joka toimii juuri siinä elämäntilanteessa.

Ajatuksia työelämään astuville

Jos voisin antaa muutaman ajatuksen nuorille naisille, jotka ovat siirtymässä työelämään, ne olisivat nämä:

• Keskity siihen, mihin voit vaikuttaa. Kaikkea ei voi kontrolloida, mutta omaa tekemistä ja asennetta voi.

• Uskalla kokeilla ja tehdä valintoja, vaikka et olisi täysin varma. Selkeys tulee usein vasta tekemisen kautta.

• Etsi ympärillesi ihmisiä, jotka tukevat, haastavat ja vievät eteenpäin. Kukaan ei rakenna uraa yksin.

• Älä vertaa omaa polkuasi liikaa muihin. Jokaisella on oma aikataulunsa ja tapansa edetä.

• Muista myös pysähtyä ja huomata, mitä olet jo saavuttanut.

 Lopulta kyse ei ole vain urasta, vaan kasvusta. Kasvusta ihmisenä, ammattilaisena ja osana yhteisöä. Sama pätee myös lajiin, jota saan olla kehittämässä. Kehitys ei tapahdu itsestään, vaan vaatii investointeja oikeisiin asioihin, selkeitä valintoja ja priorisointia. Ennen kaikkea se vaatii yhteistä suuntaa, yhteistyötä ja tahtotilaa rakentaa jotain suurempaa kuin yksin olisi mahdollista.

Minna Kauppinen

Kehityspäällikkö, Briotech Kansallinen Liiga