Suomalaisnaisten työelämäkokemus – mitä naiset odottavat työelämältä?

Milloin viimeksi pysähdyit miettimään, onko se, mitä teet, aidosti merkityksellistä?

Itse pysähdyn tämän kysymyksen äärelle usein. Toimitusjohtajan roolissa työn merkityksellisyys ei synny vain tuloksista tai numeroista, vaan ennen kaikkea ihmisistä ja siitä, miten onnistumme luomaan ympäristön, jossa jokainen kokee työnsä tärkeäksi ja vaikuttavaksi.

Adeccon vuonna 2025 julkaiseman, kansainvälisen Global Workforce of the Future -työelämätutkimuksen mukaan kuitenkin vain joka kymmenes suomalaisnainen kokee työnsä merkitykselliseksi päivittäin. Lukema on erityisen matala maalle, jota pidämme työelämän tasa-arvon mallimaana. Samalla tutkimus osoittaa, että suomalaisnaiset ovat sitoutuneita, joustavia ja erittäin muutoskykyisiä.

Jos me naiset osallistumme, sopeudumme ja kannamme vastuuta, miksi merkityksellisyyden kokemus jää Suomessa näin heikoksi? Mitä me oikeastaan odotamme työelämältä ja miksi nämä odotukset eivät täyty?

Tässä artikkelissa tarkastelen työelämätutkimuksemme tuloksia nimenomaan naisten näkökulmasta ja pohdin, mitä ne kertovat johtamisesta, työelämän rakenteista ja osallisuuden todellisesta luonteesta. Peilaan havaintoja myös omaan kokemukseeni toimitusjohtajana.

Osallistuminen ei tarkoita osallisuutta

Yksi työelämätutkimuksemme kiinnostavimmista havainnoista liittyy osallistumiseen. Suomalaisnaiset kokevat osallistumisen arjen työtilanteissa, esimerkiksi palavereissa puhumisen ja omien näkemysten esiin tuomisen, jopa helpommaksi kuin miehet. Jopa 32 % naisista kokee osallistumisen hyvin helpoksi, kun miehillä vastaava osuus jää 20 prosenttiin.

Me naiset olemme siis mukana keskusteluissa. Olemme myös miehiä valmiimpia sopeutumaan työelämän murrokseen, olipa kyse tekoälyn hyödyntämisestä tai työympäristön muutoksista. Näen tämän ennen kaikkea vahvana muutoskyvykkyytenä, mutta samalla pohdin, onko epävarmuudesta tullut pysyvä osa työelämää, johon naiset ovat vain oppineet sopeutumaan. 

On kiinnostavaa, että mahdollisuus osallistua itsessään ei naisten mielestä ole haaste. Mutta mahdollisuus osallistua ei tarkoita automaattisesti mahdollisuutta vaikuttaa. Työelämässä ei riitä, että saa äänensä kuuluviin. Olennaista on se, että jokainen kokee tulevansa kuulluksi merkityksellisellä tavalla. Jos ihmiset kokevat, ettei heidän panoksensa johda mihinkään, osallistuminen voi jäädä helposti näennäiseksi.

Johtajuus rakentuu kokonaisuuden ymmärtämisestä

Omalla urapolullani tutkimuksessa esiin nousseet ilmiöt osallistuminen, vaikuttaminen ja muutoskyvykkyys ovat konkretisoituneet monin tavoin. Aloitin Adeccolla talousjohtajana vuonna 2018 ja perehdyin yrityksen taloustilanteeseen ja rakenteisiin perusteellisesti. Ajan saatossa oma katseeni kuitenkin siirtyi yhä enemmän numeroiden taakse. 

Toimitusjohtajana vastuuni ulottuu koko organisaatioon ja ennen kaikkea ihmisiin. Johtajuuteni ytimessä on kyky yhdistää taloudellinen realismi inhimilliseen johtamiseen. Vaikka merkityksellisyyden kokemus on hyvin yksilöllistä, johtajilla on kyky ja velvollisuus pyrkiä vaikuttamaan arjen merkityksellisyyteen. 

Kun ihmiset ymmärtävät, miksi päätöksiä tehdään, mihin suuntaan organisaatio on menossa ja mitä heiltä odotetaan, he kokevat myös oman roolinsa tärkeämpänä.

Merkityksellisyyttä ei synny ilman inklusiivisuutta ja turvaa

Työn merkityksellisyydellä on yhteys muun muassa työtyytyväisyyteen, työmotivaatioon ja sitoutumiseen. Suomalaisten naisten kokemus työn merkityksellisyydestä jää kansainvälisessä vertailussa yllättävän alhaiseksi. Globaalisti lähes puolet naispuolisista työntekijöistä kokee työnsä merkitykselliseksi päivittäin – Suomessa vain 10 %. Myös suomalaismiehet kokevat enemmän merkityksellisyyttä työssään kuin naiset.

Tutkimus osoittaa, että naisille merkityksellisyys liittyy ennen kaikkea työn vakauteen, kehittymismahdollisuuksiin ja työn sisältöön siinä missä miehet painottavat tiimin ja itsessään työn merkityksellisyyden tärkeyttä. Mielestäni tutkimustulokset osoittavat, että merkityksellisyys ei synny pelkästään mahdollisuudesta tehdä ja osallistua. Merkityksellisyyden kokemus vahvistuu, kun yksilö voi kehittyä turvallisessa työympäristössä ja hän kokee oman panoksensa merkittäväksi osaksi kokonaisuutta. 

Turvallisuus on siis yksi keskeinen tekijä merkityksellisyydessä. Turvallisuus tuo ennustettavuutta, oikeudenmukaisuutta ja psykologista turvallisuutta. Turvallisessa ympäristössä yksilöillä on vahvempi resilienssi, joka puolestaan on organisaatioille valtava vahvuus ja todellinen kilpailuetu. Tutkimuksessamme naiset korostavatkin mielenterveyden ja hyvinvoinnin tukemista keskeisenä tekijänä muutoskyvykkyyden ja jaksamisen kannalta.

Sama pätee inklusiivisuuteen. Vain 12 % suomalaisnaisista kokee työyhteisönsä aidosti inklusiiviseksi. On kuitenkin rohkaisevaa nähdä, että kolmannes suomalaisnaisista kokee työnantajansa huomioivan eritaustaisten työntekijöiden turvallisuuden paremmin kuin edellisvuonna. Mielestäni inklusiivisuutta ei ole se, mitä organisaatio sanoo tekevänsä, vaan se syntyy arjen kokemuksista. Jos yksilö ei koe tulevansa aidosti nähdyksi ja kuulluksi, kyse ei ole yksilön tunteesta vaan siitä, etteivät organisaation kulttuuri ja rakenteet vielä kohtaa.

Osallistumista ilman osallisuutta

Suomalaisnaisten työelämäkokemus muodostuu työelämätutkimuksemme perusteella odotusten ja työelämän rakenteiden välisestä jännitteestä. Naiset osallistuvat, sopeutuvat, sitoutuvat ja kantavat vastuuta, mutta odottavat samalla enemmän vaikutusmahdollisuuksia, reiluutta, merkityksellisyyttä ja aitoa osallistumista.

Henkilöstöpalvelualan globaalin yhtiön edustajana ja oman roolini puolesta uskon, että meillä on kaikki edellytykset rakentaa työelämästä parempi. Meillä on Suomessa valtavasti osaamista, muutoskyvykkyyttä, sitoutumista ja potentiaalia. Kun nämä vahvuudet yhdistetään osallistavaan ja inhimilliseen johtamiseen, vahvistamme merkityksellisyyden kokemusta ja tasa-arvoisempaa, kestävämpää työelämää. 

Suvi Onkamo-Häkkinen,

maajohtaja Adecco