Med mod som ledstjärna – en berättelse om LIV, tillit och att våga sadla om

Nina Brännkärr-Friberg

Jag heter Nina Brännkärr-Friberg. Jag är diplomingenjören som bytte riktning – från en framtid bland logistik, siffror och globala möjligheter till att idag arbeta mitt i livet, med människor, känslor och närvaro. Jag leder den nationella föreningen Project Liv rf, där vi jobbar för att sprida glädje och trygghet i vardagen för långtidssjuka barn och deras familjer. Samtidigt är jag också stadsfullmäktigeordförande i Jakobstad, min älskade hemstad där mina rötter fått växa djupt.

Min bana var länge utstakad – målmedveten och karriärdriven. Vi skulle visa världen att vi fixade två karriärer med tre små barn, med världen som spelplan.  Men livet hade andra planer. När min son insjuknade i leukemi stannade allt. Och strax efter hans kamp fick jag min egen diagnos – en skallbastumör.

Där och då förändrades allt. Och det var då det verkliga livet började.

Det här är min berättelse. En berättelse om att gång på gång resa sig. Om att hitta styrka i det lilla. Och om att våga leva med tillit, även när marken gungar.

En av de första gångerna jag verkligen fick använda mitt mod var som nyutexaminerad ingenjör, när jag började arbeta som logistikingenjör på Nokia – dåtidens drömarbetsplats. Jag var ensam svenskspråkig på en avdelning där all kommunikation gick på finska, ett språk jag knappt behärskade. Plötsligt kunde jag inte visa vem jag var – den där utåtriktade, pratglada människan inom mig blev tyst. Det tog tid, envishet – och mycket mod – att hitta min plats och min röst i den världen.

Och kanske är det just det som varit mitt livstema – att hela tiden hitta tillbaka till min röst. För 2015 hände det bokstavligt. Tumören som opererades lämnade mig utan röst, utan identitet. Jag skulle ha återgått till min tjänst som inköps- och logistikchef – men hur leder man möten, hur bygger man relationer, utan att kunna prata?

Men jag ville jobba. Inte som inköpschef som jag insåg var omöjligt, men med Project liv. Och med hjälp av en förstärkarutrustning tog jag mig tillbaka. Möte för möte. Föreläsning för föreläsning. Förstärkaren blev mitt verktyg – men modet var mitt vapen. Det krävdes ganska mycket att hålla de där mötena när man lät som Darth Vader i Starwars. Fyra år senare fick jag en korrigerande operation som gav mig rösten tillbaka. Att kunna tala utan teknik, att kunna vara mig själv igen – det var som att få livet tillbaka.

Modet har också fört mig till politiken. Att tacka ja till uppdraget som fullmäktigeordförande, efter bara en period i lokalpolitiken, var inget lätt beslut. Men jag litar på att jag kan växa in i rollen. Mod handlar inte alltid om att känna sig redo – utan om att börja ändå.

Jag har alltid storgillat kvinnor som lyfter andra kvinnor, som vågar och vill något mer – därför känns det naturligt att delta i Voima Naiset-evenemanget. Det är där inspirationen tänds, där samarbeten föds och vänskaper spirar.

Nätverk har alltid varit avgörande i min resa. Utan det stöd jag fått genom åren – från studietiden till olika uppdrag – utan nätverk hade Project Liv kanske aldrig blivit verklighet. Ibland är det just de där samtalen, tipsen, uppmuntran från någon som tror på dig, som gör hela skillnaden.

Och om du som läser detta står i ett vägskäl, så vill jag säga: Dina värderingar är din kompass – vet du vad du står för, hittar du alltid vägen.
Mod är en muskel – det blir lättare varje gång du vågar. Det värsta du kan få är ett nej – men tänk om det blir ett ja?

Att vara kvinna har aldrig känts som ett hinder. Snarare tvärtom – det har drivit mig. Jag har burit på en vilja att visa att det går. Att vi kan.

Och om jag fick ge ett råd till mitt 20-åriga jag? Ja då skulle jag säga till mig själv. Ta det lite lugnare. Oroa dig inte så mycket över vad andra tycker.
Våga prova – och våga misslyckas. Res dig, gör om, gör nytt. Kill them with kindness. Och håll fast vid dina värderingar.

JAG ser framemot att träffa just DIG under evenemanget i Jakobstad, där jag berättar mera om min resa och min baby Project liv.

/ Nina

Nina Brännkärr-Friberg

Rohkeus ohjenuorana – tarina ELÄMÄSTÄ, luottamuksesta ja uskalluksesta vaihtaa suuntaa

Nimeni on Nina Brännkärr-Friberg. Olen diplomi-insinööri, joka vaihtoi suuntaa. Tulevaisuudesta logistiikan, numeroiden ja globaalien mahdollisuuksien parissa siihen, että nykyään työskentelen elämän keskellä, ihmisten, tunteiden ja läsnäolon kanssa. Johdan valtakunnallista yhdistystä Project Liv rf, jossa työskentelemme levittääksemme iloa ja turvallisuutta arkielämään pitkäaikaissairaiden lasten ja heidän perheidensä parissa. Samalla olen myös kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Pietarsaaressa, rakkaassa kotikaupungissani, jossa juureni ovat syvällä.

Urani oli pitkään viitoitettu – määrätietoinen ja urakeskeinen. Meidän piti näyttää maailmalle, että pystyisimme hoitamaan kaksi uraa kolmen pienen lapsen kanssa, maailma pelikenttänämme. Mutta elämä oli suunnitellut toisin. Kun poikani sairastui leukemiaan kaikki pysähtyi. Ja pian hänen taistelunsa jälkeen sain oman diagnoosini – kallonpohjan kasvaimen.

Siinä hetkessä kaikki muuttui. Ja silloin alkoi todellinen elämä.

Tämä on minun tarinani. Tarina siitä, kuinka nousin kerta toisensa jälkeen. Kuinka löysin vahvuuden pienistä asioista. Ja kuinka uskalsin elää luottamuksella, vaikka maa keinui jalkojen alla.

Yksi ensimmäisistä kerroista kun todella sain käyttää rohkeuttani, oli vastavalmistuneena insinöörinä, kun aloitin työni logistiikkainsinöörinä Nokialla – sen ajan unelmatyöpaikassa. Olin ainoa ruotsinkielinen osastolla, jossa kaikki kommunikointi oli suomeksi, kieli, jota tuskin osasin. Yhtäkkiä en voinut näyttää kuka olin – tuo ulospäinsuuntautunut, puhelias ihminen sisälläni muuttui hiljaiseksi. Kesti aikaa, itsepäisyyttä ja paljon rohkeutta löytää paikkani ja ääneni siinä maailmassa.

Ja ehkä juuri tämä on ollut elämänteemani – aina löytää takaisin ääneeni. Vuonna 2015 se tapahtui kirjaimellisesti. Leikattu kasvain vei ääneni, identiteettini. Minun piti palata takaisin osto- ja logistiikkapäällikkön töihin, mutta miten johtaa kokouksia ja rakentaa suhteita ilman että voi puhua?

Mutta halusin työskennellä. En ostopäällikkönä, mikä oli mahdotonta, vaan Project Livin parissa. Ja vahvistuslaitteiston avulla pääsin takaisin. Kokous kokoukselta. Luento kerrallaan. Vahvistimesta tuli työkaluni – mutta rohkeus oli aseeni. Vaati melko paljon pitää noita kokouksia, kun kuulosti Star Warsin Darth Vaderilta.

Neljä vuotta myöhemmin sain korjaavan leikkauksen, joka palautti ääneni. Pystyin jälleen puhumaan ilman tekniikkaa ja olemaan oma itseni – se oli kuin saisi elämän takaisin.

Rohkeus vei minut myös politiikkaan. Otin vastaan valtuuston puheenjohtajan tehtävä, vain yhden kauden jälkeen kunnallispolitiikassa. Se ei ollut helppo päätös. Mutta luotan, että voin kasvaa tehtävään. Rohkeus ei aina tarkoita täydellistä valmiutta vaan aloittamista siitä huolimatta, että ei koe olevansa täysin valmis.

Olen aina suuresti ihaillut naisia, jotka nostavat toisia, uskaltavat ja haluavat jotain enemmän – siksi tuntuu luonnolliselta osallistua Voima Naiset -tapahtumaan. Paikka inspiroitua, synnyttää yhteistyötä ja antaa ystävyyden kukoistaa.

Verkostot ovat olleet ratkaisevia matkallani. Ilman vuosien varrella saamaani tukea – opiskeluaikoina ja eri tehtävissä – ilman verkostoja Project Liv ei ehkä olisi koskaan toteutunut. Joskus juuri ne keskustelut, neuvot, rohkaisut jonkun uskon sinuun, tekevät suuren eron.

Ja jos sinä, joka luet tätä nyt seisot tienristeyksessä haluan sanoa sinulle: Anna arvojesi toimia kompassinasi– kun tiedät mistä pidät kiinni löydät aina tien. Rohkeus on lihas – se vahvistuu joka kerta kun uskallat. Pahin mitä voit saada on ei – mutta mitä jos saatkin vastaukseksi kyllä?

Naisena oleminen ei ole minusta koskaan tuntunut esteeltä. Pikemminkin päinvastoin – se on ajanut minua eteenpäin. Olen halunnut näyttää, että se onnistuu. Että me pystymme mihin vain.

Jos voisin antaa neuvon 20-vuotiaalle itselleni sanoisin itselleni. Ota vähän rennommin. Älä huolehdi niin paljoa siitä, mitä muut ajattelevat. Uskalla kokeilla ja uskalla epäonnistua. Nouse ylös, yritä uudelleen, tee uudestaan. Kill them with kindnessä. Ja pidä kiinni arvoistasi.

Odotan innolla tapaavani juuri SINUT VoimaNaiset tapahtumassa Pietarsaaressa, jossa kerron lisää matkastani ja lapsestani Project Livistä.

/ Nina