Uranvaihto 40+: Rohkeus kysyä – entä jos sittenkin?

“Ei tuossa iässä enää alaa vaihdeta.”

Näin totesi arvostettu kollega, kun pohdinnassani oli uuden suunnan etsiminen keski-iän kynnyksellä. Taustalla oli kahden vuosikymmenen ura koulutussektorilla – merkityksellistä työtä, joka oli antanut valtavan paljon. Silti jokin oli muuttunut. Intohimo, joka aiemmin kantoi vaikeidenkin aikojen yli, ei enää sytyttänyt aivan samalla tavalla. Samaa aikaa itselleni oli edelleen tärkeää, että työhön voi lähteä joka aamu motivoituneena tiedostaen, että tänään voin oppia jotain uutta.

Tämä blogikirjoitus ei ole kertomus kriisistä. Se on kertomus hiljaisesta muutoksesta, joka alkaa viattomasta kysymyksestä: Entä jos elämässä ja työssä voisi vielä olla jotain enemmän? Huomasin pohtivani toistamiseen voisiko syvempi merkitys, innostus ja uuden oppimisen ilo vielä löytyä. Vaakakupissa alkoi painaa pelko siitä, että jos en tee muutosta alan kyynistyä työhön tai käydä työpaikalla ihan pelkästään palkan nauttimisen ilosta. Koin, että on vastuullista itseä ja työyhteisöä kohtaan tehdä töitä sen eteen, ettei sellaista puolta koskaan pääse kuoriutumaan minusta ammatillisella polullani.

Syitä alanvaihtoon tuntuu löytyvän yhtä monta kuin vaihtajiakin. Voi olla, että nykyinen työ ei enää innosta – intohimo työhön on kadonnut ja työpäivät tuntuvat puuduttavan samanlaisilta. Ehkä työnkuva on muuttunut vuosien varrella tavalla, joka ei enää tunnu omalta, tai työyhteisön arvot eivät enää kohtaa omia arvoja. Joillekin motiivina ovat oma terveys, perhetilanteen muutokset tai työn fyysisyys; toisille taas halu oppia jotain kokonaan uutta ja löytää uusia haasteita.

Keski-ikä tuo mukanaan elämänkokemusta, jonka myötä omat vahvuudet ja intohimot usein kirkastuvat. Usein tässä vaiheessa elämää osaa jo tunnistaa, mikä tekee onnelliseksi – ja mitä ei enää halua tehdä. Keski-ikäisellä on usein nuorempaa vahvemmat mahdollisuudet valita.

Rohkeasti kohti muutosta

Oma pohdintani uran suunnasta alkoi aidosti ensimmäistä kertaa 42-vuotiaana. Siihen asti olen liikkunut urapolkua aivan tyytyväisenä enemmän tai vähemmän sattumanvaraisesti eteenpäin tallustellen. Ulkoisesti kaikki näytti olevan kunnossa: vakituinen työ, ympärillä huikea osaava tiimi, vasta saatu ylennys, kaksi johtajapositiota, arki rullasi, elämä oli järjestyksessä. Jostain syystä silti sisällä kyti pienellä liekillä jatkuva tunne, jota ei voinut enää ohittaa. Koin, että työ ei enää ollut omannäköistä ja ulkoiset muutostekijät veivät tilannetta yhä kauemmas siitä mitä halusin työelämältä. Työarki ei vienyt enää eteenpäin – ei ainakaan siihen suuntaan, joka kohtasi omat arvoni työelämässä. Tunteesta huolimatta jatkoin vanhalla polulla vielä muutaman vuoden.

Valehtelematta muutos pelotti. Oli vaikeaa, jos ei jopa mahdotonta sanoa ääneen, että ehkä tämä polku, joka oli pitkään tuntunut täysin oikealta, ei enää ollutkaan sitä. Mielessä pyöri isoilta tuntuvia kysymyksiä, joihin ei ollut helppoja vastauksia: Olenko liian vanha aloittamaan alusta? Entä jos epäonnistun? Onko osaamiseni liian kapea-alaista?

Työnhaku ja oma osaaminen näkyviin

Uudelle alalle siirtyminen vaatii usein myös työnhakutaitojen päivittämistä. On tärkeää osata sanoittaa oma osaaminen ja tuotava taidot esiin niin, että ne puhuttelevat uutta työnantajaa. Kannattaa panostaa ansioluettelon ja hakemusten muotoiluun. Omalle ansioluettelolle tai hakemustekstille voi tulla itse hieman sokeaksi.

Yllättävän moni työnantaja arvostaa elämänkokemusta, laaja-alaista osaamista ja kykyä sekä halua oppia uutta. On hyvä tuoda esiin, miten aikaisemmat kokemukset voivat hyödyttää uudessa työssä. Esimerkiksi toimialasta riippumattomat projektinhallinnan taidot, vuorovaikutusosaaminen ja sopeutumiskyky ovat arvokkaita lähes alalla kuin alalla.

Aiemmassa työssäni kohtasin joskus työntekijöitä, jotka hakivat kerran vuodessa jotakin työpaikkaa, vaikka eivät kovin tosissaan olleet edes työnantajaa vaihtamassa. Tämä voi olla viisasta, ettei sitten tosipaikan tullen kompastu työnhaun prosesseihin. Työhaastattelujakin voi treenata ja ansioluettelo ei ole koskaan valmis.

Hymyilytti huomata, että omalta osaltani tein alkuun itselleni melko ison numeron alan vaihtamisesta. Laskeuduin kutenkin loikattuani tilanteeseen, jossa oli tunnustettava, että johtaminen ja esihenkilötyö ovat kovin samanlaista eri toimialoilla. Asiakasyritykset, konsernimme omistajat ja myös yhteistyökumppanit olivat minulle ennestään kovin tuttuja. Itse palvelut ja tuotteet olivat uusia. Niihin syventyminen riittävällä tasolla on toki vienyt aikaa ja vaivaa. Onnekseni uudessa työssä odotti valtavan osaava työyhteisö, joka kyllä kärsivällisesti kannatteli uuden työn alkuun.

Kun mikään ei ole varmaa, kaikki on mahdollista

Aiheesta jälkikäteen verkostojen kanssa keskusteltuani huomaan, että uranvaihtoon liittyy monia henkisiä esteitä. Yli 40-vuotiaana alan vaihtaneiden tarinat ovat moninaisia. Yksi siirtyi pankista kosmetologiksi, puhelinmyyjä innostui kouluttautumaan insinööriksi teollisuuteen, kolmas toteutti nuoruuden haaveensa ja ryhtyi yrittäjäksi. Yhteistä näille tarinoille on herkkyys kuunnella itseään ja uskaltaa tarttua rohkeasti mutta nöyrästi uuteen. Tärkeintä on luottaa itseensä ja nujertaa olkapäällä istuva epävarmuus.

Nelikymppisenä työntekijä kantaa mukanaan paitsi vastuuta ja velvoitteita, myös ammatti-identiteettiä, joka on rakentunut vuosien varrella työn kautta. On vaikea kuvitella itseään jossain aivan uudessa roolissa, uudella kentällä. Ihminen oppii sanoittamaan työminänsä eletyn uran kautta ja saattaa tuntua epävarmalta heittäytyä kokonaan pois siltä sektorilta, jolla kokee olevansa vahvoilla. Omaa tilannettani ei auttanut yhtään Euroopan laajuinen ammatillinen verkosto, joka maadoitti ajatukset tiukasti tuttuihin ympyröihin ja piti tiukasti otteessaan. Työnimukaan ei ollut missään tapauksessa kadonnut. Alan vaihtaminen olisi varmasti ollutkin helpompi prosessi, jos jostakin olisi tullut työntövoimaa lähteä – vaan ei tullut.

Tosiasiassa pitkällä virkaiällä on alanvaihtamisen näkökulmasta usein enemmän etuja, kuin haittoja. Kokemus, paineensietokyky, harkitsevaisuus ja kyky nähdä kokonaisuuksia ovat taitoja, joita nuoremmalta kollegalta ei välttämättä löydy eikä niitä koulussa juuri opeteta. Tärkeintä on kohdata alan vaihtamiseen liittyvät pelot, puhua niistä ääneen ja etsiä vertaistukea muilta. Moni yllättyy siitä, kuinka paljon tukea ympäriltä löytyy, kun uskaltaa pyytää apua.

Ison muutoksen tekeminen pelottaa. Sitä minun oli vaikea myöntää, mutta kyllä se alkuun jarruna oli. Pelko itsessään ei ole aito este – vasta se, ettei toimi pelosta huolimatta, pitää paikoillaan. Moni jää vanhaan rooliin siksi, että uusi on epävarmaa. Ja kuitenkin: epävarmuus on myös hyvä portti kasvuun.

Rohkeus alkaa hiljaisesta kysymyksestä – ehkä kykenen tähän sittenkin? Lopputuloksena voi löytyä uudistunut työn imu ja aivan uudenlainen palo tekemiseen. Uusi suunta ei poista kaikkea epävarmuutta, mutta voi tuoda tilalle jotain tärkeämpää – toivon ja tarkoituksen.

Usein on viisautta rakentaa osaamistaan ja uraansa tietylle toimialalle. Siinä ei ole mitään väärää tai huonoa niin kauan, kuin valittu tie palvelee sinua. Jos kuitenkaan ei palvele, niin kannustan luottamaan siihen, että elämä kantaa.

Rohkeus ei ole pelon puutetta, vaan kykyä toimia siitä huolimatta.

Anu Haapasalo, toimitusjohtaja

Työplus Yhtiöt Oy / Työplus Oy

Anun vinkkejä alanvaihtoa harkitsevalle:

• Tee itsellesi selväksi, miksi haluat vaihtaa alaa. Kirjoita ylös syyt ja tavoitteet muutokselle– ne auttavat jaksamaan epävarmojen hetkien yli.

• Hanki tietoa ja verkostoidu. Tutustu uusiin toimialoihin, osallistu tapahtumiin ja rakenna kontakteja.

• Selvitä mitä osaa olemassa olevasta osaamisestasi tai verkostoistasi voit hyödyntää

• Päivitä osaamisesi. Harkitse koulutusta, verkkokursseja tai muuta pätevyyden hankkimista

• Hae vertaistukea. Keskustele muiden alanvaihtajien kanssa – heidän kokemuksensa voivat rohkaista ja inspiroida.

• Pysy kärsivällisenä ja avoimena. Alanvaihto vie aikaa, ja matkan varrella tulee varmasti yllätyksiä.

Karriärbyte vid 40+: Modet att fråga sig själv – tänk om?

"Man byter inte karriär i den åldern längre."

 Så sa en respekterad kollega när jag funderade på att söka en ny riktning vid medelålderns tröskel. Bakom mig låg en två decennier lång karriär inom utbildningssektorn – meningsfullt arbete som hade gett mig mycket. Ändå hade något förändrats. Passionen som tidigare hade burit mig genom svåra tider tände inte längre på samma sätt. Samtidigt var det fortfarande viktigt för mig att kunna gå till jobbet varje morgon motiverad och med vetskapen om att jag kunde lära mig något nytt.

Denna bloggpost är inte en berättelse om en kris. Det är en berättelse om en tyst förändring som börjar med en oskyldig fråga: Tänk om det fortfarande finns något mer i livet och arbetet? Jag märkte att jag gång på gång funderade på om djupare mening, entusiasm och glädjen i att lära sig något nytt fortfarande kunde hittas. Rädslan för att jag skulle bli cynisk mot arbetet eller gå till jobbet bara för lönen började väga tyngre. Jag kände att det var mitt ansvar gentemot mig själv och arbetsgemenskapen att arbeta för att en sådan sida aldrig skulle komma fram i min yrkesbana.

Skälen till att byta karriär verkar vara lika många som de som byter. Det kan vara att det nuvarande arbetet inte längre inspirerar – passionen för arbetet har försvunnit och arbetsdagarna känns tråkigt lika. Kanske har arbetsbeskrivningen förändrats genom åren på ett sätt som inte längre känns rätt, eller så stämmer inte arbetsgemenskapens värderingar längre överens med ens egna. För vissa är motiven hälsan, förändringar i familjesituationen eller arbetets fysiska krav; för andra är det viljan att lära sig något helt nytt och hitta nya utmaningar.

Medelåldern för med sig livserfarenhet som ofta klargör ens styrkor och passioner. Ofta vid denna tidpunkt i livet kan man redan identifiera vad som gör en lycklig – och vad man inte längre vill göra. Medelålders personer har ofta starkare möjligheter att välja än yngre.

Modigt mot förändring

Min egen reflektion över karriärens riktning började på allvar första gången vid 42 års ålder. Fram till dess hade jag gått min karriärväg ganska nöjd, mer eller mindre slumpmässigt framåt. Utåt sett verkade allt vara i ordning: fast jobb, ett fantastiskt kompetent team runt mig, nyligen befordrad, två ledarpositioner, vardagen rullade på, livet var i ordning. Ändå fanns det en ständig känsla inom mig som inte längre kunde ignoreras. Jag kände att arbetet inte längre var meningsfullt och yttre förändringsfaktorer förde situationen längre bort från vad jag ville ha från arbetslivet. Arbetsvardagen förde mig inte längre framåt – åtminstone inte i den riktning som stämde överens med mina värderingar i arbetslivet. Trots känslan fortsatte jag på den gamla vägen i några år till.

Utan att ljuga, förändringen skrämde mig. Det var svårt, om inte omöjligt, att säga högt att kanske denna väg, som länge känts helt rätt, inte längre var det. Stora frågor snurrade i mitt huvud, frågor som inte hade enkla svar: Är jag för gammal för att börja om? Vad händer om jag misslyckas? Är min kompetens för smal?

Jobbsökning och att synliggöra sin kompetens

Att byta till en ny bransch kräver ofta också att uppdatera jobbsökningstekniker. Det är viktigt att kunna formulera sin kompetens och framhäva

färdigheter på ett sätt som tilltalar en ny arbetsgivare. Det är värt att satsa på att utforma sitt CV och ansökningar. Man kan bli lite blind för sitt eget CV eller ansökningstext.

Överraskande många arbetsgivare uppskattar livserfarenhet, bred kompetens och förmågan och viljan att lära sig nya saker. Det är bra att lyfta fram hur tidigare erfarenheter kan vara till nytta i det nya jobbet. Till exempel är projektledningsfärdigheter, kommunikationsförmåga och anpassningsförmåga värdefulla inom nästan alla branscher.

I mitt tidigare arbete stötte jag ibland på anställda som sökte ett jobb en gång om året, även om de inte var särskilt seriösa med att byta arbetsgivare. Detta kan vara klokt, så att man inte snubblar på jobbsökningsprocesserna när det verkligen gäller. Man kan också öva på arbetsintervjuer och ett CV är aldrig färdigt.

Det fick mig att le att jag i början gjorde en ganska stor sak av att byta karriär. Jag landade dock efter att ha hoppat i en situation där jag var tvungen att erkänna att ledarskap och chefskap är ganska lika inom olika branscher. Kundföretagen, våra koncernägare och även samarbetspartners var redan mycket bekanta för mig. Själva tjänsterna och produkterna var nya. Att fördjupa sig i dem på en tillräcklig nivå har naturligtvis tagit tid och ansträngning. Lyckligtvis väntade en mycket kompetent arbetsgemenskap i det nya jobbet, som tålmodigt stöttade mig i början av det nya arbetet.

När inget är säkert, är allt möjligt

Efter att ha diskuterat ämnet i efterhand märker jag att karriärbyte innebär många mentala hinder. Berättelserna om de som bytt karriär efter 40 års ålder är många. En person gick från bank till kosmetolog, en telefonförsäljare blev inspirerad att utbilda sig till ingenjör inom industrin, en tredje förverkligade sin ungdomsdröm och blev entreprenör. Gemensamt för dessa berättelser är känsligheten att lyssna på sig själv och våga ta sig an det nya med mod men också ödmjukhet. Det viktigaste är att lita på sig själv och övervinna osäkerheten som sitter på axeln.

En arbetstagare i fyrtioårsåldern bär med sig inte bara ansvar och skyldigheter, utan också en yrkesidentitet som har byggts upp genom åren. Det är svårt att föreställa sig själv i en helt ny roll, på ett nytt fält. Man lär sig att formulera sin arbetsidentitet genom den levda karriären och det kan kännas osäkert att helt lämna den sektor där man känner sig stark. Min situation hjälptes inte alls av det europeiska yrkesnätverket som förankrade tankarna i välbekanta kretsar och höll ett fast grepp. Jobbtiteln hade inte på något sätt försvunnit. Att byta karriär skulle säkert ha varit en lättare process om det hade funnits en drivkraft att lämna – men det fanns inte.

I själva verket har lång tjänstgöring ofta fler fördelar än nackdelar ur ett karriärbytesperspektiv. Erfarenhet, stresstålighet, eftertänksamhet och förmågan att se helheter är färdigheter som en yngre kollega kanske inte har och som inte lärs ut i skolan. Det viktigaste är att möta rädslorna kring karriärbyte, prata om dem högt och söka stöd från andra. Många blir förvånade över hur mycket stöd som finns runt omkring när man vågar be om hjälp.

Att göra en stor förändring är skrämmande. Det var svårt för mig att erkänna, men det var verkligen en broms i början. Rädslan i sig är inte ett verkligt hinder – det är först när man inte agerar trots rädslan som man står stilla. Många stannar kvar i den gamla rollen för att den nya är osäker. Och ändå: osäkerhet är också en bra port till tillväxt.

Mod börjar med en tyst fråga – kanske klarar jag detta ändå? Slutresultatet kan vara en förnyad arbetsglädje och en helt ny passion för att göra saker. En ny riktning tar inte bort all osäkerhet, men kan ge något viktigare i utbyte – hopp och mening.

Ofta är det klokt att bygga sin kompetens och karriär inom en viss bransch. Det är inget fel eller dåligt med det så länge den valda vägen tjänar dig. Men om den inte gör det, uppmuntrar jag dig att lita på att livet bär.

Mod är inte frånvaron av rädsla, utan förmågan att agera trots den.

Anu Haapasalo, VD

Työplus Yhtiöt Oy / Työplus Oy

Anus tips för den som överväger karriärbyte:

• Gör det klart för dig själv varför du vill byta karriär. Skriv ner skälen och målen för förändringen – de hjälper dig att orka genom osäkra stunder.

• Skaffa information och nätverka. Bekanta dig med nya branscher, delta i evenemang och bygg kontakter.

• Ta reda på vilken del av din befintliga kompetens eller nätverk du kan dra nytta av.

• Uppdatera din kompetens. Överväg utbildning, onlinekurser eller annan kvalificering.

• Sök stöd från andra. Prata med andra som har bytt karriär – deras erfarenheter kan uppmuntra och inspirera.

• Var tålmodig och öppen. Karriärbyte tar tid, och det kommer säkert överraskningar längs vägen.