Kasvun jäljillä

Elise Tarvainen

Kun katson taaksepäin urapolkuani, näen sen punaisen langan kirkkaana: halun kasvaa ihmisenä, oppia uutta ja jättää jotain merkityksellistä jälkeen olipa rooli tai tehtävä mikä tahansa. En voi olla näkemättä myöskään hetkiä, jotka ovat vaatineet erityistä rohkeutta. Ura ei ole ollut suora tie kohti tavoitteita, vaan ennemminkin polveileva retki, joka on vienyt eri mantereille, organisaatioihin ja rooleihin. Tavoitteetkin ovat matkan aikana vaihtuneet, mutta yksi suunta on pysynyt: eteenpäin, syvemmälle, merkityksellisempään. Matkan varrella jokaisella pysähdyspaikalla on ollut oma oppinsa ja erityinen merkityksensä.

Rohkeita valintoja ja harppauksia tuntemattomaan

Yksi elämäni rohkeimmista päätöksistä oli lähteä tietoisesti rakentamaan henkilökohtaista kansainvälistä kasvu-uraa. Kysymys ei ollut vain uudesta työstä. Päätös oli alku matkalle, joka vei minut Tuhannen ja yhden yön maille, riisipeltojen ja suitsukkeen tuoksuiseen Etelä-Aasiaan, sekä silkkitien alkupäähän, kiehtovaan Kiinaan.

Kukin kulttuuri toi mukanaan omat sävynsä ja sykkeensä – kuin eri kielissä soitetut sävelkulut samasta kappaleesta. Lämpimien hiekkatuulten Arabiassa opettelin lukemaan oikealta vasemmalla mutta myös rivien välejä ja sanattomia sopimuksia. Kiinassa opin, että luottamus rakennetaan teekuppi kerrallaan. Etelä-Aasiassa sain huomata, että kärsivällisyys ei ole hyve, vaan elinehto.

Uuteen maahan asettuminen ja solahtaminen tuntemattomaan kulttuuriin ja liiketoimintaympäristöön ei ole koskaan itsestäänselvyys. Se on ollut minulle koulu kuuntelemiseen, kulttuuriseen lukutaitoon ja ennen kaikkea nöyryyteen sen edessä, miten vähän lopulta tietääkään. Samalla se on vahvistanut kykyä pitäytyä omissa arvoissa ja tavoitteissa, myös silloin kun ympärillä kaikki rakentuu toisenlaisten ajattelumallien ja toimintatapojen varaan.

Usein olen ollut ainoa nainen suuressa neuvottelupöydässä – huoneissa, joissa historia, hierarkia ja hiljaisuus puhuivat enemmän kuin sanat. Siinä oppii nopeasti, että ammatillisuus näkyy valmistautumisessa, empaattisessa kuuntelemisessa ja tarkoituksenmukaisessa puheessa, jotka avaavat ovia ja rakentavat siltoja. Todellinen johtajuus syntyy läsnäolosta ja kyvystä luoda aito yhteys ihmisten välille.

Näillä matkoilla olen löytänyt paljon: uusia markkinoita, kestäviä kumppanuuksia ja ainutkertaisia kaupallisia mahdollisuuksia. Mutta ennen kaikkea olen löytänyt itseni uudelleen – ja yhä uudelleen.

Voimavarat matkallani

Maailma muuttuu, mutta ihmisyys pysyy. Ja juuri ihmiset – nuo matkani näkymättömät kompassineulat – ovat olleet suurin pääomani. Mentorit, kollegat, esimiehet, asiakkaat – ja kyllä, myös oppilaat – ovat jättäneet jälkensä kuin jalanjäljet hiekkaan, joka ei unohda.

Olen saanut kulkea rinnalla viisaiden, kannustavien ja välillä haastavienkin ihmisten kanssa. Olen oppinut, että vahvuus ei ole siinä, että tietää kaiken, vaan siinä, että uskaltaa kysyä, kuunnella ja kasvaa. Apua kannattaa pyytää ja antaa. Luottamuksen rakentaminen on kuin silta kahden kulttuurin, kahden mielen tai kahden sukupolven välillä. Se ei synny hetkessä, mutta kantaa enemmän kuin yksikään saavutettu kvartaalitulos.

Toinen tukipilarini on ollut oma sisäinen kompassini. Se ei taivu tuulessa ja kestää myrskyt. Olen tehnyt valintoja arvoista käsin: rehellisyys, vastuullisuus ja merkityksellisyyden etsintä ovat olleet karttani koordinaatit, vaikka maisemat ovat vaihtuneet Saharan reunalta Shanghaihin ja Lahden satamasta Lahoreen.

Kun tekee työtä, johon uskoo, ei tarvitse ponnistella ollakseen vakuuttava. Silloin jokainen esitys, neuvottelu, konsepti tai projekti saa painoarvonsa sydämestä, ei vain strategiakalvosta. Ja kun työ resonoi oman arvomaailman kanssa, se ei vie energiaa – se antaa sitä.

Olen oppinut, että uran rakentaminen ei ole pelkkää askelmaa ylöspäin. Se on myös juurien syventämistä, horisontin laajentamista ja kypsymistä siihen, että oikea suunta voi joskus olla sivulle ja hetkeksi jopa taaksepäin. Kasvu ei aina näy ulospäin, mutta sen tuntee kyllä sisimmässään.

Verkostot kantavat

Minulle verkostot ovat kuin näkymätön kudos, joka sitoo ihmiset yhteen – luottamuksella, tarinoilla ja yhteisillä kokemuksilla. Olen saanut kokea, että parhaat verkostot eivät synny silloin, kun niitä kipeimmin tarvitaan, vaan silloin, kun on valmis antamaan omasta osaamisestaan, läsnäolostaan toiselle. Kun aidosti kuuntelee enemmän kuin puhuu ja pitää kiinni lupauksistaan, syntyy siltoja, jotka kestävät aikaa ja etäisyyttä.

Erityisen merkityksellisiksi ovat nousseet naisten ammatilliset verkostot: lempeät, mutta lujat yhteisöt, joissa ei kilpailla vaan kannustetaan. Vertaistuki on ollut korvaamatonta erityisesti tilanteissa, joissa on pitänyt navigoida yksin tai epävarmassa maastossa. Nuo verkostot ovat olleet kuin majakoita. Ne näyttävät suuntaa ja vahvistavat kulkuamme.

Tänään ymmärrän entistä syvemmin, että tehtäväni on välittää eteenpäin se, mitä olen itse saanut: kuunnella aidosti, rohkaista kasvua ja avata ovia seuraaville sukupolville. Jos oma tarinani voi olla jollekulle askel eteenpäin, silloin sillä on sanoja suurempi merkitys.

Merkityksellinen työ syntyy sydämellä.

Työelämässä ei ole yhtä oikeaa tapaa kulkea – tittelit vaihtuvat, mutta se asenne, jolla kohtaamme ihmiset ja tehtävät, jää pysyvästi jälkeemme. Merkitys rakentuu siitä, miten suhtaudumme työhömme, kuinka paljon uskallamme olla aidosti läsnä ja tehdä sen, mikä todella sytyttää.

Kaikille nuorille, vastavalmistuneille naisille, jotka ovat ottamassa ensiaskeleitaan työelämässä toivon rohkeutta uskoa itseensä ja kuunnella, mitä sydän sanoo

o Ole rohkeasti oma itsesi. Anna intohimosi loistaa jokaisessa tekemässäsi asiassa.

o Seiso vahvasti arvojesi takana. Ne ovat kompassisi myrskyissä ja valosi pimeissä hetkissä.

o Rakasta ja vaali verkostojasi. Ne ovat voimasi, tukenasi ja turvanasi, kun kuljet polkua eteenpäin.

Todellinen menestyksen mittari on siinä, millaisen vaikutuksen työmme on saanut aikaan ja millaisen inhimillisen jäljen olemme jättäneet ihmisiin, työyhteisöihimme ja ympäröivään maailmaan. Merkityksellisyys syntyy siitä, että olemme tehneet enemmän kuin vain työmme.

Elise Tarvainen, Toimitusjohtaja Isku Interior Group

På jakt efter tillväxt

Elise Tarvainen

När jag ser tillbaka på min karriärväg ser jag den röda tråden klart: viljan att växa som människa, lära mig nya saker och lämna något betydelsefullt efter mig oavsett roll eller uppgift. Jag kan inte heller undvika att se stunder som har krävt särskild mod. Karriären har inte varit en rak väg mot målen, utan snarare en slingrande resa som har fört mig till olika kontinenter, organisationer och roller. Målen har också förändrats under resans gång, men en riktning har förblivit: framåt, djupare, mer meningsfullt. Under resan har varje stopp haft sin egen lärdom och särskilda betydelse.

Modiga val och steg in i det okända

Ett av de modigaste besluten i mitt liv var att medvetet börja bygga en personlig internationell tillväxtkarriär. Det handlade inte bara om ett nytt jobb. Beslutet var början på en resa som tog mig till Tusen och en natts land, till risfälten och till de rökelsedoftande landskapen i Syd-Asien, samt till början av Sidenvägen, det fascinerande Kina.

Varje kultur medförde sina egna nyanser och pulsar – som musikstycken spelade på olika språk. I de varma sandsvindarna i Arabien lärde jag mig att läsa från höger till vänster, men också att läsa mellan raderna och för tysta avtal. I Kina lärde jag mig att förtroende byggs kopp för kopp. I Sydasien insåg jag att tålamod inte är en dygd utan en förutsättning.

Att slå sig ner i ett nytt land och smälta in i en okänd kultur och affärsmiljö har aldrig självklart. Det har varit en skola för mig att lyssna, förstå kulturella kontexter och framför allt vara ödmjuk inför hur lite man faktiskt vet. Samtidigt har det stärkt min förmåga att hålla fast vid egna värderingar och mål, även när allt omkring mig byggs på andra tankemodeller och sätt att agera på.

Ofta har jag varit den enda kvinnan vid det stora förhandlingsbordet – i rum där historia, hierarki och tystnad talade mer än ord. Där lär man sig snabbt att professionalism syns i förberedelser, empatisk lyssning och målmedveten prat, som öppnar dörrar och bygger broar. Verkligt ledarskap uppstår genom närvaro och förmåga att skapa äkta kontakt mellan människor.

På dessa resor har jag upptäckt mycket: nya marknader, hållbara partnerskap och unika kommersiella möjligheter. Men framför allt har jag återupptäckt mig själv om och om igen.

Kraftresurser på min resa

Världen förändras, men mänsklighet består. Och just människor – de osynliga kompassnålarna på min resa – har varit mina största tillgångar. Mentorer, kollegor, chefer, kunder – och ja, även elever – har lämnat sina spår som fotavtryck i sanden som inte glömmer.

Jag har fått vandra vid sidan av kloka, uppmuntrande och ibland utmanande människor. Jag har lärt mig att styrka inte ligger i att veta allt, utan i att våga fråga, lyssna och växa. Det är värt att be om och ge hjälp. Att bygga förtroende är som bygga en bro mellan två kulturer, två sinnen eller två generationer. Det uppstår inte på en gång, men bär mer än något kvartalsresultat.

Den andra stödpelaren har varit min egen inre kompass. Den böjs inte i vinden och tål stormar. Jag har gjort val grundade på värderingar: ärlighet, ansvar och sökandet efter mening och dessa har varit kartans koordinater, även när landskapen har förändrats från Sahara kanten till Shanghai och från Lahtis hamn till Lahore.

När man arbetar med något man tror på behöver man inte kämpa för att övertyga. Då får varje presentation, förhandling, koncept eller projekt sin vikt från hjärtat, inte bara från strategiskivan. Och när arbetet resonerar med våra egna värderingar, tar det inte energi – det ger det. Jag har lärt mig att karriärbyggande inte bara handlar om att kliva uppåt. Det handlar också om att fördjupa rötter, bredda horisonten och mogna i insikten att den rätta riktningen ibland kan vara åt sidan och ibland till och med bakåt för en stund. Tillväxt syns inte alltid utåt, men man känner den ända in i sitt innersta.

Nätverk bär

För mig är nätverk som en osynlig väv som binder människor samman – med tillit, berättelser och gemensamma erfarenheter. Jag har fått uppleva att de bästa nätverken inte skapas när man behöver dem mest, utan när man är beredd att ge av sin egen kompetens och närvaro till andra. När man genuint lyssnar mer än man talar och håller sina löften, skapas broar som varar över tid och avstånd. Särskilt betydelsefulla har professionella nätverk för kvinnor visat sig vara: mjuka men starka gemenskaper där man inte tävlar utan uppmuntrar varandra. Stödet från likasinnade har varit ovärderligt, särskilt i situationer där man behövt navigera ensam eller i osäkert territorium. Dessa nätverk har varit som fyrtorn. De visar vägen och stärker vår vandring.

Idag förstår jag ännu djupare att min uppgift är att vidareförmedla det jag själv har fått: att genuint lyssna, uppmuntra tillväxt och öppna dörrar för nästa generation. Om min egen berättelse kan vara ett steg framåt för någon, har den en större betydelse än ord.

Betydelsefullt arbete skapas med hjärtat.

I arbetslivet finns det ingen enda rätt väg att gå – titlarna förändras, men attityden vi möter människor och uppdrag med, förblir permanent. Meningsfullhet byggs på hur vi förhåller oss till vårt arbete, hur mycket vi vågar vara genuint närvarande och göra det som verkligen tänder oss.

Till alla unga, nyexaminerade kvinnor som tar sina första steg i arbetslivet önskar jag mod att tro på sig själva och lyssna på vad hjärtat säger.

o Var modig och var dig själv. Låt din passion lysa i varje sak du gör.

o Stå stadigt bakom dina värderingar. De är din kompass i stormar och ditt ljus i mörka stunder.

o Älska och vårda dina nätverk. De är din styrka, ditt stöd och din trygghet när du går framåt.

Den verkliga mätaren på framgång är den påverkan vårt arbete har haft och det mänskliga avtryck vi har lämnat i människorna, våra arbetsgemenskaper och den omgivande världen. Meningsfullhet uppstår när vi har gjort mer än endast vårt arbete.

Elise Tarvainen, VD för Isku Interior Group